Borkum saksa 21.-22.7.

 

Lähdettiin Helgolandista aamulla 8 aikaan. Heikossa myötätuulessa keinuttiin kohti Nordeneytä. Edellisenä iltana naapuriveneen kippari oli antanut neuvoja lasku- ja nousuvesistä. Hänellä oli kaunis vanha teräsrunkoinen puuvene. Kaikki puu- ja metalliosat kiilsi. Kaikki oli tip top. Mukana oli vaimon lisäksi liuta lapsenlapsia. Venettä oli kuulemma entisaikaan hollannissa käytetty kalan kuljettamiseen. Ei siis kalastukseen vaan kuljetukseen. Hän siis kertoili meille hyviä satamapaikkoja hollannin puolella. Esimerkiksi että Norderney olisi hyvä paikka, parempi kuin Borkum. Mutta Nordeneyhin pitäisi mennä satamaan sisään yläveden aikaan. Nordeneyssä oli kaksi sisääntuloreittiä, itäinen ja läntinen. Läntinen reitti vaikutti paremmalta. Tuuli parani matkan edetessä ja Norderneyn kohdalla otimme puhelun satamaan kysyäksemme satamaan saapumisen syvyyksiä. No, tilanne oli se, että läntinen reitti olikin se matalampi ja olimme jo menneet itäisen reitin ohi. Jatkoimme siis matkaa Borkumiin!

Borkum oli iso satama, jossa ystävälliset saksalaiset tulivat heti ottamaan vastaan köysiä. Saavuttiin myöhään illalla ja oltiin aika väsyneitä. Mentiin ensin kylkiparkkiin kun muu satama täynnä. Aika nopsasti yöpuulle ja ajateltiin seuraavana päivänä vasta lähteä tutkimaan paikkoja. Aamulla ruvettiin juttelemaan naapuriveneen saksalaispariskunnan kanssa. Heidän mielestään saksalaiset stamat ovat "CATASTROPHE! ja esimerkiksi hollannissa jo paljon paremmin asiat. Hänellä oli myäs paljon mielipiteitä satamista ja vuorovesistä yms. Hänelle oli satamakapu sanonut että heidän pitää vaihtaa laituripaikkaa, että ei voi jäädä. Tarkoittaen että meidänkin pitäisi vaihtaa paikkaa. Siihen mennessä oli paikkoja vapautunut asiapaikoilta, joiden syvyydestä ei oltu varmoja. Vaihdettiin sinne ja ajateltiin ottaa riski että köli painuu mutaan alavedellä! No, hyvinhän siinä kävi. Vaikka syvyys näytti vain 2,0 metriä, niin vene oli vielä pystyssä! Ei käynyt niinkuin

Kipparin kommetti:

Borkum. Mahtavan kokoinen entinen sotasatama, raffit laiturit mallia laiva. Fillareilla skujattiin n.30 km eestaas kaupunkiin/rannalle/veneelle, jne. Ilmiselvä saksalaisten lomakylä koko tämä saari. Hintataso on korkea, lähes sama kuin suomessa, johtuen turismista. Mutta kaunis paikka ja hiekkarantaa riittää. ps. täällä hiekka pohja on yhtä kova kuin suomen kallio, ei kannata ottaa osumaa. Kippari hiljenee..

 Uimarantaa riittää kilometritolkulla. Meillä aurinkovarjot, näillä nämä hauskat raidalliset kopit, joista varmaan saa hyvän tuulensuojan.

Uimarannan ulkopuolella ruohotukkoisia dyynejä. Koko alue on luonnonsuojelualuetta. 

 

 

 

Mietittiin kun nähtiin satamasta tulevat raitiokiskot, että minne täällä saarella raitiokiskoja tarvitsee? Kylässä sitten olikin rautatieasema, ja selkisi että turisteja kuskattiin lomakylästä satamaan pikkujunalla!:) Ja koko kylässä yleisenä kulkuvälineenä oli fillarit. Niitä oli satoja parkissa joka puolella. Lomakylä oli nimittäin toisella puolella saarta.Sinne mekin jouduttiin fillaroimaan satamasta noin 20 minuuttia.

 

 

Lomakylän pensionaatteja, motelleja ja fillarikatuja. Autoja ei paljon näkynyt.