Kohti Madeiraa, Porto Santoa ja Baia D'abraa 13.-20.9.
Torstaina Lissabonin junavisiitin jälkeen oli aika taas nostaa kytkintä. Aamupäivällä ruokaostoksille. Edessä oli n.510nm Porto Santoon. Lähdimme tyynessä kelissä Cascaisista ulos ja varttitunnin ajon jälkeen purjeet ylös. Tuuli voimistui nopeasti 12-13metriin. Isoon 2. reivi ja fokkaakin hiukan pienemmäksi. Sumu iski taas päälle, kuinkas muuten.. Yöllä tuuli laantui ja purjeet avattiin taas kokonaan. Uistin oli heitetty veteen tonnikalan tai kultamakrillin toivossa.. 2. päivänä nostimme spinnun ja sillä ajettiin pimeän tuloon asti. Yöllä tuuli heikkeni ja kone piti käynnistää n. 02.00. Aamulla valoisassa taas pelkkä spinnu ylös ja sillä päästiin jonkinlaista vauhtia 4-6kn kohti madeiraa. Päivällä muutama konetunti tuulen hiipuessa. Perhana kun ainoa heikko tuuli tulee lähes suoraan takaa; tehot on vähissä ja pohjan nurmikko jarruttaa kevyessä kelissä menoa.. Kolmas yö meni sekin moottorilla ja aamulla taas pelkkä spinnu ylös. Isoa ei kannattanut vaivata kun tuuli oli lähes suoraan takaa ja se olisi peittänyt Eximuksen 180m2 asymmetristä spinnua joka halssataan keulaan. 4.
Päivän jännitysmomentti koettiin aamupäivällä n. 10.30 kun kippari oli mennyt sivukannelle ottamaan pikku torkut. Jutta ja Anna olivat sitloodassa. Yhtäkkiä vene törmää johonkin ja lähes pysähtyy 6kn:n vauhdista! Mitä helvettiä! Alla 5000m vettä, mikä se on? Iso valas nouseen veneen vierestä pintaan! Kyseessä on joko kaskelotti tai brydenvalas. n. 15m pitkä ja painavat 25-30tonnia, eli tuplasti Eximukseksen uppouman. Valas sai ilmeisesti kipeää, kun se jäi kellumaan pinnalle ilmeisen pökerryksissä. Hengityssuihku oli aika vaatimaton. Toivottavasti elukka selvisi, muutama kylkiluu siltä varmaankin katkesi. Laineille jäi Jutan näkemänä punertava lammikko, olisko ollut verta tai valaan aamukakat?...Eximus jatkoi autopilotin ohjaamana spinnulla eteenpäin.
Luojan kiitos ettei osuma kohdistunut peräsimeen, se olisi tiennyt vakavia ongelmia meille....
Köli ja runko kyllä kestää tässä veneessä, mutta syvä peräsinlapa on toinen juttu...
Perille Porto Santoon tultiin iltakymmenen aikoihin pilkkopimeässä. Ankkuri satama altaan pohjaan.
Purjehdittu matkamme oli n. 510nm, 82tuntia, josta 28h koneella. tuulettomuuden takia.
Ankkurissa oltiin kolme yötä ja reipas gastimme Anna joutui palaamaan töihin tältä saarelta. Harmi. Oli kiva kun veneessä oli kolmas jeesaamassa mm. spinnumanöövereissä.. Kiitokset Annalle!!!Porto Santosta spinnutimme Jutan kanssa n. 30nm Madeiran pääsaareen upealle Baia D'abran ankkuripaikalle. Seuraavan aamun patikkaretki huikeissa maisemissa läheisillä vuorilla pisti reidet töihin. Jutta kävi sen jälkeen snorklailemassa todella kirkkaassa vedessä. Ankkurimme näkyi todella selvästi 8,5metrin syvyydestä!
Tästä paratiisimaisesta paikasta siirryimme huikeat 4nm lähemmäs Funchalia, Machicoon. Piti päästä kauppaan kun oli jotain tärkeää päässyt loppumaan.... Betonilaiturin kylkeen pitkillä köysillä vuoroveden takia. Ei ihan paras satamamme, mutta onneks hinta vaan 8,5€....
Kipparilta ei tälläkertaa enempää..
Päivän jännitysmomentti koettiin aamupäivällä n. 10.30 kun kippari oli mennyt sivukannelle ottamaan pikku torkut. Jutta ja Anna olivat sitloodassa. Yhtäkkiä vene törmää johonkin ja lähes pysähtyy 6kn:n vauhdista! Mitä helvettiä! Alla 5000m vettä, mikä se on? Iso valas nouseen veneen vierestä pintaan! Kyseessä on joko kaskelotti tai brydenvalas. n. 15m pitkä ja painavat 25-30tonnia, eli tuplasti Eximukseksen uppouman. Valas sai ilmeisesti kipeää, kun se jäi kellumaan pinnalle ilmeisen pökerryksissä. Hengityssuihku oli aika vaatimaton. Toivottavasti elukka selvisi, muutama kylkiluu siltä varmaankin katkesi. Laineille jäi Jutan näkemänä punertava lammikko, olisko ollut verta tai valaan aamukakat?...Eximus jatkoi autopilotin ohjaamana spinnulla eteenpäin.
Luojan kiitos ettei osuma kohdistunut peräsimeen, se olisi tiennyt vakavia ongelmia meille....
Köli ja runko kyllä kestää tässä veneessä, mutta syvä peräsinlapa on toinen juttu...
Perille Porto Santoon tultiin iltakymmenen aikoihin pilkkopimeässä. Ankkuri satama altaan pohjaan.
Purjehdittu matkamme oli n. 510nm, 82tuntia, josta 28h koneella. tuulettomuuden takia.
Ankkurissa oltiin kolme yötä ja reipas gastimme Anna joutui palaamaan töihin tältä saarelta. Harmi. Oli kiva kun veneessä oli kolmas jeesaamassa mm. spinnumanöövereissä.. Kiitokset Annalle!!!Porto Santosta spinnutimme Jutan kanssa n. 30nm Madeiran pääsaareen upealle Baia D'abran ankkuripaikalle. Seuraavan aamun patikkaretki huikeissa maisemissa läheisillä vuorilla pisti reidet töihin. Jutta kävi sen jälkeen snorklailemassa todella kirkkaassa vedessä. Ankkurimme näkyi todella selvästi 8,5metrin syvyydestä!
Tästä paratiisimaisesta paikasta siirryimme huikeat 4nm lähemmäs Funchalia, Machicoon. Piti päästä kauppaan kun oli jotain tärkeää päässyt loppumaan.... Betonilaiturin kylkeen pitkillä köysillä vuoroveden takia. Ei ihan paras satamamme, mutta onneks hinta vaan 8,5€....
Kipparilta ei tälläkertaa enempää..
Porto Santon satamassa eri purheveneiden tekemiä embleemejä. Ruotsalaisten RAN sailinginkin embleemi löytyi satojen joukosta. Lähdössä tutustumaan kylään ja skootterivuokraamoa etsimään.
Lainasin Annan skootteria seuraavana päivänä ja huristelin läheisille kukkuloille.
Satama ja ankkuripaikka, jossa me olimme näkyivät hienosti kukkulalta. Satamassa ei tosiaan ollut tilaa joten jäimme ankkuriin. Onneksi kumiveneellä pääsi kätevästi maihin!
Kukkia ja kasveja riitti Porto Santossakin,
Onneksi oli pyörät, koska satamasta oli noin 15 min kävely kylään, ja pyörillä vain 5 min! Taustalla hiekkarantaa ja pitkä sightseeing laituri. Vaikka en ole oluen ystävä niin Madeiralainen Coral olut oli hyvää.
Mun patsaskuva.
Annan kanssa laiturilla.
Baia Dabrassa kumiveneellä tutkimassa rannan onkaloita ja kuvimuodostelmia. Siellä myös hienoa snorklausta pohjan upeiden kivenlohkareiden lomassa.
Baia Dabra: Rannasta lähti upea polku kukkuloille, josta huikeat näköalat alas lahdenpoukamaan ja merelle. Polku kiemurteli kukkuloilla ylös ja alas kirjaimellisesti päätähuimaavin näkymin :)
Hui kamala mikä pudotus, kääk!
Aika melkoista. Törmäys valaaseen heti alkumatkasta. Harvemmin onnistuu edes näkemään.
VastaaPoistaVaikka paikka jotenkin tuttu, niin onpas huikeita kuvia! Varaa Aki paluumatkalla riittävästi aikaa Azoreille!
VastaaPoista