Lanzarote, Arrecife 2.-7.10.

Kevyellä tosin loppua kohti voimistuvalla koillistuulella saaren pääkaupunkiin. n. 27m.

Purjeena pelkkä fokka, kun isoa ei hajonneen kikin takia viitsinyt nostaa.. Hieno satama josta saatiin vhf:llä paikka heti. Edellämme saapunut belgialainen vene ohjattiin ensin respaponttooniin ja chekkauksen jälkeen saivat paikan meidän vierestä. Mukava perhe tämäkin. Hassu sattuma että olemme tutustuneet matkan aikana neljään venekuntaan, joista yksi ruotsalainen ja kolme belgialaista! Suomalaisiahan täällä ei näy yhtään...

Merellä sattuu muillekin. Naapurilla oli revennyt mastosta spinnupuomin kisko. Kiinnitetty pop niiteillä.. (hanse 370). Täällä on tarvikekauppaa joka lähtöön; kikin pultin sain hitsautettua toivon mukaan vahvemmaksi kuin ennen, hinta huikeat 5€! 2kpl. uusia pallofendareita kadonneen tilalle, yht. 46€! forshedan kumijoustimet katkenneiden tilalle 2kpl. yht. 48€. Kohtuullista..

Jutta vuokrasi auton kolmeksi päiväksi ja torstaina ajettiin saaren luonnonsuojelualueelle, Timafaijan tulivuoria ja laavavirtoja katselemaan. Paikallinen ravintola grillaa ruuat tulivuoren lämmöillä. Hyvin näytti kypsyvän kanat ja uuniperunat kirjaimellisesti ”maalämmöllä”.

Vuorilta laskettelimme saaren eteläkärkeen, marina Rubiconiin, jossa tapasin telakalla Cecilian. Sovittiin Eximuksen ylösnosto tulevalle maanantaille. Nyt pitää löytää kunnon myrkkymaalit Arrecifestä. Ne tuntuu täällä maksavan saman kuin suomessa, tosin suomalaiset maalit on niin myrkyttömiä ettei niillä tee oikastaan mitään...

 

Timafaya tulivuorella käytiin hienolla bussikiertoajelulla. Turistitouhuahan se oli, mutta kraatterille ei päässyt omin päin omalla autolla. Ainoastaan valmiilla turistibussikierroksella sai kiertää kraatterialueen. Aika kiemuraista tietä kuljettiin kraatterilta toiselle dramaattisen musiikin kera :))

 

 

Kamelia on käytetty Lanzarotella aina niinkuin meillä hevosta tai härkiä pellon kyntämiseen, maan tasoittamiseen jne. ilmaston kuivuuden takia. Nyt niillä myös kuskataan turisteja ympäri Timafayan laavakenttiä.

   

 

Yksi Timanfayan kraattereista.

 

 

Vulkaaninen maaperä on niin kuumaa, että sen avulla voi grillata ruokaa. Tässä tapauksessa kanaa ja aika mojovan kokoisia perunoita. Cesar Manriquen suunnittelemassa ravintolassa Timanfayalla maakuopasta huokuva kuumuus kypsyttää siellä tarjottavan ruoan.

 

 

Tien varressa oli yksi valtava laavatunneli eli sulan laavan muovaama tunneli maaperän halki.

 

 

Laavatunnelin "katto" oli romahtanut ja siten paljastanut tunnelin. 

 

 

Mirador del Rion näköalapaikalta oli hieno näköala La Graciosan saarelle, jossa olimme ennen Lanzarotelle tuloa neljä päivää. Näköala oli yksi upeimmista ja uskomattomimmista ikinä!

 

 

Mirador del Rio.

 

Cesar Manrique foundation in Tahiche: Cesar Manriquen museoksi muutettu asunto on upea kokonaisuus. Hän rakensi asuontonsa useaan maaperässä olevaan laavakuplaan ja yhdisti ne käytävillä toisiinsa. Cesar Manriquen ymmärsi Lanzaroten karun laavamaiseman kauneuden ja rakensi asuntonsa sen ympärille.

 

 

 

 

Rubicon in Playa Blanca.  

 

Rubicon in Playa Blanca.  

 

Rubiconin satama.  

 

Arrecifen vanha satama. 

 

Arrecifen vanha satama.