GC:ltä Teneriffalle ja Gomeralle 30.10- 5.11....
Jukka saapui sovitusti Las Palmasiin kipparin synttäreitä juhlistamaan. Kakku jäi leipomatta, mutta muuten juhlittiin..
Seuraavana päivänä nousi ankkuri palmasin pohjamudasta ja lähdettiin Teneriffalle puerto Radazuliin. Paikka oli tuttu 27 vuoden takaa, jolloin rantauduttiin sinne ilman konetta. Oltiin kaaduttu Madeiralta tullessa ja ilmeisesti Yanmar oli haukannut vettä mäntien päälle...
Matka oli hiukan kuoppainen, mutta perille tultiin. Paikka oli taas mallia mooring lines.
Radazulista lähdettiin parin päivän jälkeen kohti etelää. Marina San Miguel osoittautui monien paikallisten ja turistienkin suosikki satamaksi Teneriffalla. Eikä syyttä. Porukka laiturilla oli kohteliasta ja avuliasta. Meille sattui ikävän kova tuuli rantautuessa ja Eximus oli kyljittäin muiden keuloissa. Talkoilla saatiin lopulta parkkeeraus tehtyä. Jukka mm. ui vetoköyden naapurilaiturista veneeseen...
Auto vuokrattiin parin päivän kuluttua tarkoituksena valloittaa Teide. Haaveeksi jäi kun olisi pitänyt ostaa hissiliput jo päivää aikaisemmin..
Nyt olemme Gomeran ja Teneriffan välissä. Hetki sitten iso lauma luultavasti pilottivalaita uiskenteli veneen ympärillä. Aika kesyjä olivat kun ei koneen ja potkurin äänet niitä häirinneet...
Lisää myöhemmin....
Gomeralle ei sitten päästykään kun olisi pitänyt varata laituripaikka etukäteen. Kävimme satama altaassa kääntymässä ja marinero uhkasi jopa poliisilla jos ei häivytä! Aikamoista ottaen huomioon että paikassa selvästi oli parillekymmenelle veneelle paikat skandinaaviseen tyyliin täytettäessä....
No, mentiin sitten yöksi ankkuriin läheiseen poukamaan. Maininkia riitti ja vuorelta puhalteli ajoittain tosi kovaa, mutta Delta tuntuu toimivan hiekkapohjassa.
Paluu Teneriffalle pariksi päiväksi marina del suriin, sieltä sitten sivuvastaisessa takaisin Gran Canarialle kun Jukin paluu alkoi häämöttää. Moganiin emme taaskaan mahtuneet joten menimme naapuriin Puerto Ricon marinaan. Kallis ja turisteilla kyllästetty paikka, mutta Juki pääsi sentään illalla morjestamaan Matti Nykästä kun heppu oli vetänyt keikkansa ulvovassa myllärissä loppuun!
Kippari koisasi tämän tilanteen ohi veneellä...
Jukalle kiitos mukavasta ja vauhdikkaasta kymmenpäiväisestä visiitistä!
Nyt olen taas yksin ja ankkurissa Anfi del Marin edustalla. Kävelymatkan päässä on kylä josta huomenna olisi tarkoitus mennä etsimään uutta uistelukelaa hajonneen tilalle. Uistinta on kohta hinattu pari tuhatta kilometria ilman saalista....
Kolmen päivän kuluttua siskoni Nina on tulossa veneelle naisistoksi ylitykselle. Kolmanneksi tulee Anssi, kerhokaveri Herttoniemestä.
Tässä tärkeimmät tällä erää.
Seuraavana päivänä nousi ankkuri palmasin pohjamudasta ja lähdettiin Teneriffalle puerto Radazuliin. Paikka oli tuttu 27 vuoden takaa, jolloin rantauduttiin sinne ilman konetta. Oltiin kaaduttu Madeiralta tullessa ja ilmeisesti Yanmar oli haukannut vettä mäntien päälle...
Matka oli hiukan kuoppainen, mutta perille tultiin. Paikka oli taas mallia mooring lines.
Radazulista lähdettiin parin päivän jälkeen kohti etelää. Marina San Miguel osoittautui monien paikallisten ja turistienkin suosikki satamaksi Teneriffalla. Eikä syyttä. Porukka laiturilla oli kohteliasta ja avuliasta. Meille sattui ikävän kova tuuli rantautuessa ja Eximus oli kyljittäin muiden keuloissa. Talkoilla saatiin lopulta parkkeeraus tehtyä. Jukka mm. ui vetoköyden naapurilaiturista veneeseen...
Auto vuokrattiin parin päivän kuluttua tarkoituksena valloittaa Teide. Haaveeksi jäi kun olisi pitänyt ostaa hissiliput jo päivää aikaisemmin..
Nyt olemme Gomeran ja Teneriffan välissä. Hetki sitten iso lauma luultavasti pilottivalaita uiskenteli veneen ympärillä. Aika kesyjä olivat kun ei koneen ja potkurin äänet niitä häirinneet...
Lisää myöhemmin....
Gomeralle ei sitten päästykään kun olisi pitänyt varata laituripaikka etukäteen. Kävimme satama altaassa kääntymässä ja marinero uhkasi jopa poliisilla jos ei häivytä! Aikamoista ottaen huomioon että paikassa selvästi oli parillekymmenelle veneelle paikat skandinaaviseen tyyliin täytettäessä....
No, mentiin sitten yöksi ankkuriin läheiseen poukamaan. Maininkia riitti ja vuorelta puhalteli ajoittain tosi kovaa, mutta Delta tuntuu toimivan hiekkapohjassa.
Paluu Teneriffalle pariksi päiväksi marina del suriin, sieltä sitten sivuvastaisessa takaisin Gran Canarialle kun Jukin paluu alkoi häämöttää. Moganiin emme taaskaan mahtuneet joten menimme naapuriin Puerto Ricon marinaan. Kallis ja turisteilla kyllästetty paikka, mutta Juki pääsi sentään illalla morjestamaan Matti Nykästä kun heppu oli vetänyt keikkansa ulvovassa myllärissä loppuun!
Kippari koisasi tämän tilanteen ohi veneellä...
Jukalle kiitos mukavasta ja vauhdikkaasta kymmenpäiväisestä visiitistä!
Nyt olen taas yksin ja ankkurissa Anfi del Marin edustalla. Kävelymatkan päässä on kylä josta huomenna olisi tarkoitus mennä etsimään uutta uistelukelaa hajonneen tilalle. Uistinta on kohta hinattu pari tuhatta kilometria ilman saalista....
Kolmen päivän kuluttua siskoni Nina on tulossa veneelle naisistoksi ylitykselle. Kolmanneksi tulee Anssi, kerhokaveri Herttoniemestä.
Tässä tärkeimmät tällä erää.
Sitä kyllä pärjäisi ilman kelaakin! Bloki takaharukseen, jonka kautta siima kulkee. Sitten mustekalaa veteen. Kun sitten nappaa, on siinä veto koko ajan ylöspäin ja kala joutuu tekemään "työtä" yrittäessään sukeltaa. Antaa "kypsyä" 30-45 min ja sitten vaan siimat veneeseen (voi olla sellainen "säilytys systeemi" siimalle, missä siimaa säilytetään)ja kala ylös! Mutta onhan tuollainen mahtavan kokoinen kela vapoineen tietenkin hieno, mutta ilmankin pärjää...
VastaaPoista