Caribialla osa 2.0..

Tervehdys,

Vähän laiskasti tulee kirjoiteltua täällä. Liekö tarttunut tämä kuuluisa chillout meininki kippariin sen verran että muutaman kommentin kirjoittaminenkin tuntuu jo duunilta...
Rodneystä lähdettiin reivatulla isolla ja solent fokalla Soufriereen. Ko. purjesetti tulee olemaan päällä koko karibian saariston, koska ilma liikkuu täällä riittävän nopeasti; Eximus kulkee sivutuuleen näilläkin n. 58m2 iso 1.reivissä ja 26m2 solent jib n. 7-8kn.. Normivarustushan meillä on 70+56m2...
Soufriere on aika alkuperäisen oloinen kylä. Oli sunnuntai kun tultiin ja kaduilla pörräsi rommihuuruisia äijiä jokunen... Viereiset Pitonin vuoret olivat upeat! Ajeltiin busalla kukkulan yläosille josta käveltiin drive in volcanolle. Siellä muta kiehui ja turistit pääsi mutakylpyyn ottamaan naamioita.
Me köpöteltiin seuraavalla polulle jonka päässä piti olla putous. No olihan siellä pieni sellainen ja paikallinen heppu joka yritti rahastaa jopa valokuvan otosta. Oli aika lähellä ettei ukko lähtenyt uimaan omaan lähteeseensä, kun ei jättänyt meitä rauhaan..
Seuraava saari ja valtio oli St Vincent ja Grenadines. Siellä teimme sisäänkirjautumisen Wallilaboubay nimisessä ankkurilahdessa, missä oli filmattu Pirates of caribbean eka osa. Paikassa oli myös tapettu pari purjehtijaa v.2016. Tekijät kuulemma löydettiin mutta poliisit hoitivat kuolemantuomion ilman oikeudenkäyntiä... Tuli ostettua ennätysmäärä hedelmiä kun veneemme kyljessä oli 5-6soutuvenettä kauppaamassa tuotteitaan.
Seuraava etappi oli hyvältä kuullostava Blue Lagoon. Tämä oli uusin Arc:n maali karibialla. Satama oli aika pieni ja sisääntulo niin matala että jäimme suosiolla ankkuriin ulkopuolelle. Illalla syötiin suht ok. pizza ja salaatti jotka jäi hiukan Rodney bayn vastaavista. Seuraavana päivänä oli snadi huolto tauko; Generaattori päälle ja veneen imurointi. Sitten öljynvaihto ekaa kertaa sitten syksyn 2017. Muutama muu pikku juttu ja päivä olikin jo pulkassa.
Seuraava saari oli Bequia. Siellä huippuhyvä ankkurilahti jossa paljon veneitä. Osa mooringeissa ja osa kuten mekin omalla ankkurilla. Ajettiin päivittäin kylille josta käveltiin läheiselle princess margaret beachille uimaan ja snorkkeloimaan. Erittäin mukava paikka missä purjehtija voi täydentää varastojaan. Tänne tullaan uudestaan.
Illalla lähdimme syömään rantakadulle, jossa useimmat kivat ravintolat sijaitsivat. Löysimme kivan Macks nimisen ravintolan, jossa oli ihana jazzibändi soittamassa. Siellä tilasimme jättipizzan (50 cm) ja siitä riitti sitten syömistä seuraavaksikin päiväksi. Palvelu oli erinomaista. Vaikka Aki antoi 100 euroa laskua maksaessa, niin tarjoilija tuli korjaamaan virheen hetimiten. Onneksi jäimme kuuntelemaan bändiä alakertaan.
Canouan oli seuraava saari. Siitä oli navionicsissä varoitus rikollisimpana saarena koko karibialla. Kuulemma roistot olivat tulleet veneisiin keskellä päivää miehistöjen läsnäollessa! Lieko totta vai amerikkalaisten löpinää, jenkit on täällä aika kovia valittamaan siitä ja tästä....
Jäätiin ankkuriin vähän kauemmas kylästä ja illemmalla viereen pörähti iso rib vene suomen lippu perässään. Olivat läheisestä n. 50metrisestä megajahdista jonka omistaa suomalainen. Kivä tavata pitkästä aikaa maanmiehiä!

Seuraavaksi caribian paratiisiin, Tobaco cays;
Tobaco Caysiin saapuessa veneen vierelle tuli Vendori, joka sanoi meille että Welcome to paradise! Ja sitä se paikka tosiaan oli. Luonnonsuojelualue, jossa rauskut ja kilpikonnat uiskentelivat veneen alitse. Riutoilla uiskenteli värikkäitä kaloja ja merivuokot heilutteli viiksiään. Valkoiset hiekkarannat, turkoosinvärinen meri, palmut ja sininen taivas. Katsottavaa riitti. Hevosenkengän muotoinen riutta muodostaa muutaman saaren kanssa suojaisan sataman, jossa paljon luontoa. Ja eikun snorklaamaan. Akikin sai itsensä veden alle. Iltapäivällä huomasimme Africankin tulleen samaan paikkaan. No Sami kippari tuli Ribillään kutsumaan meidät illalliselle. Omistaja oli kuulemma kutsunut meidät. Suomalaisia on täällä harvassa joten kiva jutustella maanmiehien kanssa. Ihmettelimme kovasti moista kutsua, mutta olimme tietysti mielissämme kun pääsisimme tutustumaan ja ihailemaan upeaa venettä. Ja olihan se upea, kuin luksushotelli veden päällä. Ruoka oli mahtavaa, mureaa sisäfilettä, joka oli kuulemma hankittu ihan täältä saarilta. Illalla Sami vei meidät takaisin veneellemme.

Seuraavana päivänä vähän lisää snorklausta ja kilpikonnien ja auringonlaskujen ihailua. Yhtä
pikkusaarta tutkiessamme iguaanit parveilivat poluilla ja puskissa. Olivat 1,5 m pitkiä :o vihreänharmaita rumiluksia.

Union Island Clifton:
Leijasurffauspaikka, jossa riutta suojaa satamaa ja ankkurointipaikkaa. Kylä aika pieni ja täynnä pikkuputiikkeja, jotka möivät vihanneksia ja hedelmiä. snackshak-kojuja ja pikkuravintoloita. Sieltä sai tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja tuoretta leipää. Ei mitään snorklattavaa.

Union Island Ashton Bay:
Päätettiin siirtyä muutama maili Ashton Bayhin, joka oli rauhallisempi ankkurointipaikka. Siellä oli  vain muutama vene tullessamme. Leijasurffareita sielläkin muttei niin paljon. Kaunis rauhallinen paikka. Hyvä tasainen ankkuripohja vaikka luulimme että alla riutta! Pohjalla hiekkaa ja ruohoa. Aamulla näimme kilpikonnankin uiskentelevan veneemme vieressä. Rannalla pelikaaneja. Snorklaus oli hyvää niemen kupeessa, jossa isoja kivenlohkareita. siellä mm. puffer fish pariskunta piilotteli. Ostettiin paikalliselta kalastajalta mahi mahiakin 50 ecd noin puoli kiloa. Siitä tehtiin illallinen. Kalastajalla oli fisut kylmälaukussa ja hän fileoi ja suomusti kalan meille valmiiksi. Snapperi olisi ollut 80 ecd.

Cariacou Tyrrell Bay
Tässä paikassa parasta oli huikea moderni ilmastoitu eurooppalainen supermarketti, jollaisessa viimeksi olimme Rodney Bayssa. Kiva ravintola, jonne iltapizzalle tms.