Caribialla osa 3.0

Nonniin!

Carriacou jäi meidän tämän reissun eteläisimmäksi saareksi. Tyrrel bay on hyvä ankkurilahti, iso ja pohja hyvää hiekkaa jossa Delta pitää hienosti. (Täällä tosin toistaiseksi kaikki ankkurilahdet poislukien Rodney bay ovat hyviä hiekkapohjia).
Käteiset oli loppu joten kipparin piti ottaa taittofillari jollaan ja sotkea n. 17km edestakaisin saaren pääkaupunkiin nostamaan fyffeä Atm:stä. Hiki tuli iltapäivän auringossa....
Carriacousta lähdimme koneella vastatuuleen saaren pohjoisosassa olevaan poukamaan, jossa pienet snorklailut kauniin beachin edustalla.
Seuraava Saari oli taas Union, Chatham bay, jossa otimme ekat rompunchit karibialla olomme aikana.
Hyvät oli! Ruokaakin olisi ollut tarjolla. Takapihalla käyskenteli iso porsas, lampaita, kaneja, vuohia ja kanoja. Siitä voi valita lihapuolen joka on taatusti tuoretta, elukka kun tapetaan ja grillataan samantien....
Unionilta motoroitiin Mayreaylle lyhyt pyrähdys Saline bayhin. Iso ja hyvä ankkurilahti tämäkin. Tosi nätti ja värikäs kylä jossa ainakin 7-8 kapakkaa odottamassa risteilyaluksen turistiryntäystä.
Me emme onneksemme sellaiseen osuneet.
Käppäiltiin hillitön mäki ylös jolta aukesi huikeat näkymät Tobaco caysille. Sitten jatkettiin alamäkeen kuvankauniille Salt whistle baylle, joka oli todella tiiviisti pakattu täyteen. Hienot beachit.
Seuraavaksi kipparin toistaiseksi parhaana pitämään saareen Bequian Admirality bayhin.
Siellä vierähti vajaa viikko kun pitkästä aikaa tapasimme sy Fridan Martin ja Marjon. Edellisen kerran oltiin samassa satamassa GC:n Pasito Blancossa ennen ylitystä.
Oli mukava viettää aikaa suomalaisten purjehtijoiden kanssa. Olemme molemmat lauttasaarelaisista naapuri kerhoista! Sindbad ja Smk.
Bequialta lähdettiin tuulisessa sivuvastaisessa St Vincentille ja löydettiin kipparin mielestä saaren paras paikka; Cumberland bay. Ystävällisiä apureita kohtuuhinnalla jeesaamassa peräköyttä rantaan kiinni. Tällä saarella on niin syvät rannat että kiinnittyminen tapahtuu pudottamalla keulasta pääankkuri ja sitten peruutetaan perä edellä rantaan jonne pitkä peräköysi kiinni. Me jouduimme tekemään tämän kaksi kertaa kun kovat puuskat siirsivät Eximuksen niin matalaan että peräsinlapa oli pohjassa kiinni. Onneksi pohja oli hiekkaa ja lavasta irtosi ainoastaan levää alapäästä!
Uusi ankkurointi siten että ankkuri n. 26metrin syvyyteen, 40m kettinkiä ja perä oli n. 8m syvyydessä. Nyt pysyi hienosti.
Suihkuhommeli hoitui rantaan laskevassa joessa koska meillä oli makeavesi loppu.
 Illalla syömään paikalliseen rantabaariin, safka oli hyvää ja halpaa.
Aamulla sama kaveri tuli irroittamaan peräköyden kun lähdimme purjehtimaan n. 50nm St Lucian kuuluisaan Marigot bayhin.
Tuuli oli matkalla 10-14m/s. Kohtuullisen vittumaista seilata sivuvastaista tällä kelillä ja aalloilla joista aika ajoin joku tuli kunnolla sitloodaan asti. Matkalla ohitettiin mm. 19metrinen brittivene ja muutama muu monohull, mutta yllättäen 45 jalkainen multihull pysyi kyydissä koko matkan. Kevyemmillä tuulilla ne on aina jääneet takavasemmalle mutta nyt ei.
Marigot bay on upea poukama, poijupaikan hinnalla pääsee paikallisen resortin poolille nauttimaan ilmaisista kookosmehuista, hedelmistä, vesistä tms...
Lahdella on useita Megajahteja parkissa. 2 kpl. 38m pitkiä ja 1kpl. 52m pitkä purjealus, n. 80m pitkä moottorialus, etc...
Eilen laituriin saapui lounasaikaan suomalainen Ocean Lady, vanha swan 441 jolla 8 naista ylitti atlantin Arc:n mukana, n. 20vrk oli heidän purjehdus. Me tulimme samassa ajassa kuin purjelaivasäätiön Vahine, Swan 65, 16vrk. Marigot on upea paikka nimenomaan resortin takia. Kiva välillä viettää ”aitoa turistielämää” näiden enimmäkseen jenkeistä lentokoneella tulleiden kanssa...