Atlannin yli lännestä itään
Tervehdys,
Nyt on ehditty juhlia toista atlannin ylitystä jo viisi päivää.
St. Martenille saapuivat Juki ja Kentsu 29.4. Kierreltiin hiukan saarta autolla ja tehtiin ruoka ostokset.
Kaasupulloa en saanut odotuksista huolimatta täytettyä, mikä oli huono juttu koska paineen alennin vuosi kaasua ulos. Emme päässeet marinan laituriin mikä olisi helpottanut veneen stuuvausta. Nyt piti ajaa dinghyllä useampi reissu jotta saatiin kamat veneeseen. Dieselit tankattiin ja vedet myös vappupäivänä ja ankkuri nousi lopullisesti karibian hiekkapohjasta iltapäivällä 3.5.
Ensimmäiset pari vuorokautta suunta oli pohjois-koillinen, tuuli 10-12m/s ja aallokko n. 3metristä.
Oli hiukan hankalaa veneessä kokkailut ja vessassa käynnit. Sen jälkeen pääsimme pikkuhiljaa kääntämään kurssia kohti Azoreita. Viikko meni suht hienosti, pari kertaa saatiin spinnukin ylös ja paras vuorokausi matkamme taisi olla vain 190nm. (tulomatkalla 200nm päiviä oli useita).
Säätietoja emme tällä ylityksellä saaneet itse ollenkaan koska olin tilannut liian ”halvan palvelun”.
Eli olisi pitänyt ottaa sama standard liittymä kuin tulomatkalla. Nyt homma hoitui siten että kippari soitti joka päivä Jutalle suomeen, antoi koordinaatit ja sillä perusteella Jutta antoi meille ajo-ohjeet.
Pohjoisessa riehuvan myrskyn takia ajoimme kohti itää muutaman päivän. Kun myrsky oli mennyt meidän piti kääntyä jyrkästi pohjoiseen etsimään tuulta koska edessä oli valtava tyyni alue. Moottorilla tyynessä n. 6metriseen vasta-aaltoon ajaminen ei ollut herkkua....
Pikku hiljaa tuuletkin taas löytyivät ja päästiin ensimmäistä kertaa purjehtimaan kohteeseen.
Azoreiden päällä oli kuitenkin iso tyyni alue joka teetti meille vielä viimeisenä vuorokauden pituisen moottoriajelun. Perille tultiin sunnuntaina aamuyöllä, 15vrk ja 9h oli matkan kesto. Maileja tuli suunnilleen 2450. Kohtuullisen hyvin kun nyt täällä on kuunnellut toisten ylitysaikoja jotka ovat luokkaa 18-20vrk... Juki ja Kentsu, loistava miehistöni joka pisti kipparin monet kerrat nauramaan lähestulkoon paskat housuun, lähtivät kaksi päivää sitten takaisin suomeen. Suurkiitokset heille hienosta ylityksestä!
Matkalla hajosi ison ylin latta, molemmat zekkerit päivän välein samasta kohtaa. Tämä ihmettää kipparia koska ne ovat n. 5 tonnin murtolujuudella olevaa dyneemaa.... Lisäksi yksi kaidetolppa jäi skuutin väärälle puolelle ja vääntyi luokille. Ja kanarialla ostettu uusi dirkkiköysi, 10mm katkesi!
Takavessan 4kuukautta vanha jokeri venttiili fuskasi paskavedet takaisin pönttöön mikä oli ikävää katsottavaa... No, nyt on kaikki nuo korjattu ja uusi miehistö; siskoni Nina, Tea ja Miki tulevat tänne tiistaina 28.5. Sen jälkeen lisää dieseliä, uudet vedet ja sapuskaa sopivasti jonka jälkeen on se viimeinen kolmannes atlanttia edessä. Suunta on ranskaan Roscoffiin, mutta varareittinä on La coruna espanjassa jossa pit stop ja Biskajan ylitys ranskaan. Aika näyttää kummalla mennään...
Horta on mahtavan hieno kaupunki! Siisti ja tyylikäs, upeita puistoja, edullisia kuppiloita joista Peters
sport cafe alkaa olla jo kanta paikka. Joka päivä tulee enemmän veneitä satamaan joka on nytkin jo täynnä. Itse olen kahden Amel veneen välissä. Viime yö meni jenkkien amelissa ginin parissa turistessa niitä näitä. Tänään olen yrittänyt tiivistää Lewmarin luukkuja joista jokainen tuntuu vuotavan pleksin ja tiivisteen välistä. Lisäksi läpimenevä mastoni, joka vuosikaudet on ollut tiivis, vuotaa aika paljon mutta vuoto paikkaa en löydä. Perhana!
Valtameri purjehdus ja eläminen veneessä pitkään rasittaa venettä huomattavasti enemmän kuin kuukausi saaristomerellä....
Tähän on hyvä nyt lopettaa, kun suomi voitti ruotsinkin välierissä.
Horta, 24.5. klo 15.07.
Kippari.
Nyt on ehditty juhlia toista atlannin ylitystä jo viisi päivää.
St. Martenille saapuivat Juki ja Kentsu 29.4. Kierreltiin hiukan saarta autolla ja tehtiin ruoka ostokset.
Kaasupulloa en saanut odotuksista huolimatta täytettyä, mikä oli huono juttu koska paineen alennin vuosi kaasua ulos. Emme päässeet marinan laituriin mikä olisi helpottanut veneen stuuvausta. Nyt piti ajaa dinghyllä useampi reissu jotta saatiin kamat veneeseen. Dieselit tankattiin ja vedet myös vappupäivänä ja ankkuri nousi lopullisesti karibian hiekkapohjasta iltapäivällä 3.5.
Ensimmäiset pari vuorokautta suunta oli pohjois-koillinen, tuuli 10-12m/s ja aallokko n. 3metristä.
Oli hiukan hankalaa veneessä kokkailut ja vessassa käynnit. Sen jälkeen pääsimme pikkuhiljaa kääntämään kurssia kohti Azoreita. Viikko meni suht hienosti, pari kertaa saatiin spinnukin ylös ja paras vuorokausi matkamme taisi olla vain 190nm. (tulomatkalla 200nm päiviä oli useita).
Säätietoja emme tällä ylityksellä saaneet itse ollenkaan koska olin tilannut liian ”halvan palvelun”.
Eli olisi pitänyt ottaa sama standard liittymä kuin tulomatkalla. Nyt homma hoitui siten että kippari soitti joka päivä Jutalle suomeen, antoi koordinaatit ja sillä perusteella Jutta antoi meille ajo-ohjeet.
Pohjoisessa riehuvan myrskyn takia ajoimme kohti itää muutaman päivän. Kun myrsky oli mennyt meidän piti kääntyä jyrkästi pohjoiseen etsimään tuulta koska edessä oli valtava tyyni alue. Moottorilla tyynessä n. 6metriseen vasta-aaltoon ajaminen ei ollut herkkua....
Pikku hiljaa tuuletkin taas löytyivät ja päästiin ensimmäistä kertaa purjehtimaan kohteeseen.
Azoreiden päällä oli kuitenkin iso tyyni alue joka teetti meille vielä viimeisenä vuorokauden pituisen moottoriajelun. Perille tultiin sunnuntaina aamuyöllä, 15vrk ja 9h oli matkan kesto. Maileja tuli suunnilleen 2450. Kohtuullisen hyvin kun nyt täällä on kuunnellut toisten ylitysaikoja jotka ovat luokkaa 18-20vrk... Juki ja Kentsu, loistava miehistöni joka pisti kipparin monet kerrat nauramaan lähestulkoon paskat housuun, lähtivät kaksi päivää sitten takaisin suomeen. Suurkiitokset heille hienosta ylityksestä!
Matkalla hajosi ison ylin latta, molemmat zekkerit päivän välein samasta kohtaa. Tämä ihmettää kipparia koska ne ovat n. 5 tonnin murtolujuudella olevaa dyneemaa.... Lisäksi yksi kaidetolppa jäi skuutin väärälle puolelle ja vääntyi luokille. Ja kanarialla ostettu uusi dirkkiköysi, 10mm katkesi!
Takavessan 4kuukautta vanha jokeri venttiili fuskasi paskavedet takaisin pönttöön mikä oli ikävää katsottavaa... No, nyt on kaikki nuo korjattu ja uusi miehistö; siskoni Nina, Tea ja Miki tulevat tänne tiistaina 28.5. Sen jälkeen lisää dieseliä, uudet vedet ja sapuskaa sopivasti jonka jälkeen on se viimeinen kolmannes atlanttia edessä. Suunta on ranskaan Roscoffiin, mutta varareittinä on La coruna espanjassa jossa pit stop ja Biskajan ylitys ranskaan. Aika näyttää kummalla mennään...
Horta on mahtavan hieno kaupunki! Siisti ja tyylikäs, upeita puistoja, edullisia kuppiloita joista Peters
sport cafe alkaa olla jo kanta paikka. Joka päivä tulee enemmän veneitä satamaan joka on nytkin jo täynnä. Itse olen kahden Amel veneen välissä. Viime yö meni jenkkien amelissa ginin parissa turistessa niitä näitä. Tänään olen yrittänyt tiivistää Lewmarin luukkuja joista jokainen tuntuu vuotavan pleksin ja tiivisteen välistä. Lisäksi läpimenevä mastoni, joka vuosikaudet on ollut tiivis, vuotaa aika paljon mutta vuoto paikkaa en löydä. Perhana!
Valtameri purjehdus ja eläminen veneessä pitkään rasittaa venettä huomattavasti enemmän kuin kuukausi saaristomerellä....
Tähän on hyvä nyt lopettaa, kun suomi voitti ruotsinkin välierissä.
Horta, 24.5. klo 15.07.
Kippari.
Kommentit
Lähetä kommentti